On siis marraskuu. Täällä ei ole vielä satanut lunta, mutta ehkä ainakin vähän pitäisi sataa iltapäivällä ja illalla. Pakkasta on kuitenkin vielä nytkin ennen puoltapäivää.
Viime aikoina on onneksi ollut välillä ihanan aurinkoisiakin päiviä, mutta paljon on jo ollut myös marraskuisen harmaita päiviä. Ja nyt aletaan tulla siihen harmauden huipentumaan, kun marraskuu alkaa.
Kun usein ei varsinkaan hämärinä päivinä ja pimeinä iltoina tunnu olevan energiaa mihinkään, sitä helposti pahentaa omaa oloaan syyttelemällä itseään ja yrittämällä väkisin saada itsestään jotain irti, vaikka se ei edes onnistuisi. Olen miettinyt, että pitäisi osata suhtautua itseensä lempeästi eikä ruoskia itseään sillä tavalla. Eihän sitä silloin ainakaan piristy. Pitäisi ennemmin hemmotella itseään ja tehdä sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. Sitten voisi taas jaksaakin hetken verran.
Itse olen jo monta vuotta pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Usein on kyllä pitkiä taukoja sen kanssa, ja sitten taas saatan kirjoittaa sinne kerralla enemmän kiitosaiheita. Pitäisi pitää se aina esillä ja yrittää löytää sinne jokaisesta päivästä niitä arjen pieniäkin iloja. On myös ilahduttavaa lukea, mitä kaikkea siellä on jo.
Tänään yritin tunnelmoida kahvikupin äärellä kynttilänvalossa. Mutta se mokoma kynttilä ei suostunut tunnelmanluojaksi. Sen sydän käpristyi ja liekki pieneni ja hiipui aina uudestaan, vaikka sydäntä yritti välillä suoristella. (Kuvan kynttilä ei liity tapaukseen; vanha kuva tämäkin.) Minulla ei kovin kauan riittänyt kärsivällisyyttä kynttilän kanssa, ja sammutin sen.
Onneksi Jumalalla ei mene hermo meidän käpristyvien sydäntemme ja hiipuvien liekkiemme kanssa. Hän jaksaa aina rakastaa ja huolehtia meistä. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta (Jes. 42:3). Otetaan tämä jae evääksi marraskuun pimeyteen.
Vaikka me emme jaksaisi olla mitään sankareita, ehkä meidän ei tarvitsekaan. Ei täällä asu sankareita, laulaa Pekka Simojokikin Särkyneiden majatalossa. Sen sijaan Herra, sinun Jumalasi on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee (Sef. 3:17). Tämä vanhan käännöksen mukaan, koska vuoden 1992 käännöksessä ei ole tuota sanaa sankari.
Ja vielä: lukuvinkki marraskuun piristykseksi on Laura Suomelan Minä vastaan marraskuu. Vaikka se on nuortenromaani, kyllä se piristää vanhempiakin marraskuun uuvuttamia. Siinä nuori opiskelijatyttö päättää, että häntä ei marraskuu nujerra, ja alkaa ilahduttaa itseään ja muita. Muistan, että se olikin tosi ilahduttava lukuelämys aikoinaan.
